Kiitos kaikille!

Suuri kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet miulle ihania juttuja Eevin lastenhuoneboksia varten. Nyt vaan täytyy myöntää, että kaikista hienoista aikeista huolimatta boksi on edelleen tekemättä. Huonelaatikko on jopa jo ostettu ja suunnittelutyökin tehty, mutta tämän kaiken keskellä saamattomuus ja väsymys on ollut niin suurta, että en ole vielä saanut boksia aikaiseksi. Villa Unelmakin pölyttyy, vaikka onkin saanut joitakin synttärilahjaksi saamiani tavaroita sisälleen. Mutta kyllä sen boksin vielä aion saada valmiiksi. Onhan tässä vielä aikaa. Sairaala-arki jatkuu. Sitä on kestetty jo 11kk ja sitä pitää kestää ainakin vielä reilu 4kk, ellei enemmänkin. Ei ole äidin osa tässä maailmassa aina helppo, jos ei sairaan lapsenkaan:( Välillä meinaa usko loppua tämän kaiken mielettömyyden keskellä, eikä ymmärrys riitä siihen, miksi ei saa lastaan kotiin. Mutta toivo pysyy yllä, toivo siitä, että vielä joku päivä Eevin kanssa mineilemme yhdessä - kotona.

Eeville lastenhuoneboksi

Haluaisin tehdä Eeville sairaalalle lastenhuoneboksin. Minulla ei vain nyt riitä voimia, eikä ajatukset pysy kasassa, että voisin pieniä juttuja näpertää. Siispä jos joku teistä on halukas tekemään boksiin jotain, voit laittaa tähän alle meiliosoitteensa, niin laitan sinulle meiliä asiasta. Ihana olisi saada Eeville pikkuinen lasten/vauvan huone ikään kuin muistuttamaan siitä, mikä täällä kotona häntä sitten odottaa ja olen todella, todella kiitollinen kaikesta avusta, jota siihen saan.

Rakas pikkuiseni

on niin sairas, että tulee viettämään ainakin vuoden sairaalassa:'( Miun sydän on särkynyt pieniksi sirpaleiksi sinne pikkuiseni sängyn vierelle. Täällä kaksossisko itkee ikäväänsä, enkä pysty häntä lohduttamaan. Äidin sydän ei pysty ymmärtämään, miksi ei saa omaa vauvaansa kotiin. Meiän perheen elämä on nyt pysähtynyt ja palasina. Jo kahteen otteeseen ovat lääkärit leikkauksilla pikkuisemme elämän pelastaneet. Hauraan, täydellisen lapsen elämän, jonka hengitys ei vain meinaa toimia kunnolla. Nyt se toimii henkitorviavanteen turvin, mikä tarkoittaa sitä, että kotiin ei ole turvallista tulla ennen kuin aikaisintaan vuoden päästä. Sydän on särkynyt, ei tätä pysty ymmärtämään, ei hyväksymään.

Syysunelma kera pienten tyttöjensä, ikää heillä 2kk

MINI-PRINSESSAT SYNTYIVÄT!!

Täällä on nyt puuhailtu muunlaista mineilyä, sillä meille syntyi maailman suloisimmat mini-prinsessat 3.7.2008. A-neitokainen painoi syntyessään 2450g ja oli 48cm pitkä, siskonsa painoi 2645g ja oli myöas 48cm pitkä. Pitkä ja vaivalloinen odotusaika siis palkittiin mitä suloisimmilla suppusuilla.

Ikävä kyllä, A-neitokaisemme joutui samana yönä vastasyntyneiden teholle, jossa edelleen on:( Niinpä elämä on tällä hetkellä sairaalan ja kodin välillä kulkemista, ja äidin sydän on särkynyt monen monituista kertaa tässä viikon varrella. Pikkuisellamme tulee olemaan rankka ensimmäinen vuosi edessä, mutta tällä hetkellä keskitymme vain tähän hetkeen ja toivomme pikkuisellemme paljon suojelusenkeleitä sängyn vierelle turvaamaan elämän alkupolkua ja antamaan hälle voimaa. Voimaa niin, että pääsee pian kotiin kasvamaan ja odottamaan jatkohoitoa.

Syysunelma kera kahden rakkaan mini-prinsessansa, ikää 1 viikko 4 päivää

30-vuotis synttärihumua!!

Tänään tuli kriisin paikka, kun tuli täyteen 30 vuotta siitä, kun mie parkaisin ensimmäisen kerran. Kriisiä liennytti kuitenkin kovasti mieheltäni ja veljeltäni saatu iiiiiihana paketti: uusia huonekaluja ja pikku tavaroita Dolls House Emporiumista. Päivitän nyt vihdoin sitten blogianikin ja näytän teillekin, mitä ihanuuksia olen saanut eli lastenhuoneeseen kalusteet, olohuoneeseen takan, kynttilät, kellon, maton, ruokailuhuoneeseen maton ja kylpyhuoneeseen tarvikkeita. Mukana tuli myös Villa Unelmaan siivooja, hänestä laitan kuvia myöhemmin. Aivan ihania kaikki!!:) Kiitos siis vielä kerran miehelle ja veljelle:)

































Tältä siis näyttää Villa Unelmassa tällä hetkellä. Vointi ei oikein salli vielä muuta suurempaa tekemistä, mutta ihana oli päästä vihdoin päivittämään talon sisusta:)

Amalialle uusi korsetti

Maria laittoi niin hyvät korsetin ohjeet, että niitä oli heti kokeiltava. Tosin minulla ei ollut sellaista kankaan rispaantumista estävää liimaa, joten tuo oli vähän hankala saada tehtyä siististi. Mutta Amalia kyllä tykkäsi uudesta korsetistaan:)


16.9 syntyi vielä toinen korsetti. Tämän ompelin, koska eilisen jäljiltä sormet olivat jo valmiiksi pikaliimassa;)

Vihdoinkin ensimmäiset verhot Villa Unelmaan!

Villa Unelman keittiön ikkunat näyttävät huomattavasti kotoisimmilta kun ompelin niihin verhot. Vähän jännitti verhojen kiinnikkeiden ruuvaaminen seinään, mutta hyvinhän se onnistui.